RIKU ROUTO
Moro! Mä oon Riku.
Olen vuonna 1957 syntynyt paljasjalkainen lahtelainen. Olen siinä onnellisessa asemassa, että sain 10 vuoden motocrossharrastuksesta kipinän ja kontaktit ryhtyä yrittäjäksi unelma-alalleni. Tärkeitä oppeja ja kokemusta on yli 40 vuoden aikana yrittäjänä toimiessa tarttunut mukaan, eikä pelkästään moottoripyöräkaupasta, vaan kaiken kokoisten tapahtumien, kuten musiikki- ja viihdetapahtumien järjestelyistä. Olen ollut naimisissa puolisoni Maaritin kanssa vuodesta 1990 ja meille on siunautunut kaksi lasta Jori (s.1991) ja Teresa (s.1994).
Minulla on omien yritysten Ace Cafe Lahden, Suomen Moottoripyörämuseon ja Riku Motorin lisäksi erilaisia mielenkiintoisia projekteja koko ajan käynnissä. Olen luonteeltani peräänantamaton, en tunne lausetta ”Ei onnistu”. Minulla moottoripyöräharrastuksen myötä kehittynyt laaja ystäväverkosto, joka kattaa koko maailman. Älä siis epäröi ottaa yhteyttä, mikäli sinulla on jokin mielenkiintoinen ajatus tai idea mielessä.
Alkuinnostus moottoripyöriä ja motocrossia kohtaan
Ensimmäisen moottoripyöränsä 9-vuotias Riku osti omin luvin. Rahat pyörään Riku oli saanut kokoon keräämällä kuparihylsyjä Hennalan ampumaradalta ja myymällä hylsyt romukauppaan. Pyörä oli 200-kuutioinen Triumph Tiger Cub. Rikua arvelutti mitä vanhemmat sanoisivat, joten hän meni kysymään isältään ”Että mitäs jos ostaisin moottoripyörän”? Isä sanoi, että ”Sen kuin ostat omilla rahoilla”. Niin Riku vastasi ”Lähetään katsomaan, se on tuolla liiterin takana”.
Kun ikää tuli lisää, kiinnostus moottoripyöriin kasvoi ja kouluinto laantui, loppujen lopuksi niin paljon, että Riku lähti 15-vuotiaana koulusta raksalle töihin, että pääsisi ostamaan motocrosspyörän ja aloittamaan vaatimattoman kilpa-ajouran, josta jäi monia muistoja ja ystävyyssuhteita, jotka kehittyivät ajan myötä vahvaksi yhteysverkostoksi. Riku oli kaverinsa Riikosen Jukan kanssa tiimikuskeja, ja mukana menossa oli myös Martti Pesonen, jonka menestys innosti nuoria poikia. Riku oli päässyt liftaamalla Imatran ajoihin vuonna 1972 ja ne olivat aikoinaan Suomen yksi suurimmista festivaaleista. Riku oli palkintopalleilla eturivissä hurraamassa, kun Jarno kruunattiin mestariksi.
Polkupyörämekaanikosta puotipuksuksi moottoripyörämyymälään
Riku pääsi armeijasta 1978, ja hänellä oli tarkoitus pitää polkupyöräkorjaamoa. Paavolassa olevan korjaamon omistaja oli jäämässä eläkkeelle, ja Riku oli alustavasti sopinut ostavansa tilat ja jatkavansa korjaamon toimintaa, olihan hän ollut armeijassa polkupyörämekaanikko. Kohtalo kuitenkin päätti puuttua Rikun lupaavaan polkupyörämekaanikon uraan, joten Sakke Järvenpää ja Mato Valtonen tulivat ja kertoivat, että he ovat perustamassa moottoripyöräliikettä Lahteen. Samaan aikaan Riku luki matematiikkaa ja äidinkieltä kansalaisopistossa ja pyrki tekniseen kouluun, ja pääsikin Kotkaan rakennuslinjalle, mutta Sakke ja Mato houkuttelivat liikkeeseensä puotipuksuksi. ”Se oli sellainen liike, kun Mr. Cee Cee, Herra Kuutio. Alotettiin marraskuussa vuonna 1980 ja se oli aika värikästä aikaa. Sleepy Sleepers oli silloin suosituimmillaan ja pääsin seuraamaan sitä elämää hyvin läheltä”, Riku kertoo.
Unelma omasta liikkeestä
Se oli tunnettu liike ja siellä kävi ihmisiä ympäri Suomen, ”Mutta se oli sellainen sirkus”, että Rikun mielessä kytenyt ajatus omasta moottoripyöräliikkeestä sai vihdoin tulta alleen. Vuonna 1984 Riku hankki Heikkilän Tanen kanssa Kisällinkadulta vanhan tehtaan alakerrasta varastotilan, josta Riku omisti isomman ja Tane hieman pienemmän osan. Tane rakensi omissa tiloissaan Custom Bikessa ensimmäisten joukossa Suomessa Harley-Davidsoneita ja toisella puolella Riku myi niitä. Rikun yrityksen nimeksi kaavailtiin ensin muun muassa Banzai Bikea, mutta loppujen lopuksi päädyttiin helpommin lausuttavaan nimeen, Riku Motoriin. Riku Motor rekisteröitiin yrityksenä kaupparekisteriin vuonna 1985. Siellä myytiin käytettyjä moottoripyöriä, ja jo tuolloin Riku osti isoja varuste-eriä. Liike oli erikoistunut motocrossiin ja enduroon, ja Riku Motor olikin Suomen suurimpia Kawasakin crossipyörien jälleenmyyjiä. Sen lisäksi myynnissä oli muitakin enduromerkkejä, esimerkiksi KTM. ”Kauppa oli silloin aika pientä, verrattuna 90-luvun lopun hyviin aikoihin, mutta pienellä porukalla tehtiin töitä ja siitä leipä saatiin”. Kaupankäynnin lisäksi huoltotoiminta on ollut alusta asti mukana, ja alkuun Pete Urpalainen alkoi pitää huoltoa. Riku toi Kisällinkadun aikaan Jenkeistä vanhoja Harley-Davidsoneja ja kun ihmiset kuulivat milloin pyöriä tuli, ”Jengi oikeasti tappeli pihalla, että kuka saa pyörän. Siihen aikaan Harley-Davidsoneja ei ollut Suomessa, joten silloin oli todellakin myyjän markkinat”.
Romukasasta tehtiin tapahtuma
Kisällinkadun tiloissa oli takahuone, jota sanottiin ”perähelvetiksi”, koska se oli täynnä romua eikä ovesta mahtunut kunnolla edes sisään. Rompetori sai vuonna 1985 alkunsa tuosta takahuoneesta, kun romut kannettiin pihalle myyntiin. Rompetoria on pidetty lähes joka vuosi vähän eri mittakaavoissa. Myös ensimmäiset veteraanimoottoripyöränäyttelyt järjestettiin Kisällinkadulla samoihin aikoihin.
Vaihdossa käyvät mummon kalsarit ja kiemurteleva kämppis
Ensimmäinen paikallinen radio, Rytmiradio, aloitti toimintansa Lahdessa 1987. Kanavalla pyöri Riku Motorin ensimmäinen radiomainos, jonka alussa oli musiikkia ja mainospuhetta ja lopussa sanottiin, että ”Vaihdossa käy, vaikka mummon vanhat kalsarit”. Mainos herätti vääjäämättä huomiota ja Riku sai vaihdossa moottoripyörästä esimerkiksi elävän tiikeripythonin. Python oli nimeltään Jaska ja se asui Rikun luona. Riku oli tuolloin juuri alkanut tapailla Maaritia (nykyään vaimo), joka ei kiemurtelevan asukin takia viihtynyt juurikaan Rikun asunnolla, joten Riku myi sen eläinkauppaan, jossa Jaska eleli tovin ennen kuin se kuoli flunssaan.
TET-harjoitteluja ja muumilimusuihkuja
Riku Motorilla oli usein koululaisia TET-päivinään, ja yksi näistä pojista, Joni Broman, jäi sille tielleen. Jonista tuli Rikun luottomyyjä 1990-luvun alusta ja hän kuului ydinporukkaan 20 vuotta.
Kisällinkadun toimipisteen aikaan 90-luvulla Riku alkoi järjestämään motocrosskouluja lapsille. Motocross-urheilijoiden suoritusmotivaatiosta ja riskien hallinnasta kertoneen väitöskirjan kirjoittanut Raimo Ekman oli koulun pääopettaja. Motocross-koulua pidettiin Lahdessa Kukonkoivun ja Pipon radoilla noin kymmenenä vuotena. ”Kaikille lapsille oli hankittu mitalit, muumilimpsaa ja pokaalit aina kolmelle parhaalle, ja kiven päällä, kun ne ruiskuttivat toistensa niskaa sitä muumilimpparia, se oli aika hienoa”. Päätöskilpailuihin oli hankittu palkintojen jakajaksi joku sen hetken huippuajaja tai muu tunnettu henkilö, jota kukaan ei etukäteen tiennyt. Palkintoja jakamaan tulivat muun muassa Juha Salminen, Joël Smets, Janne Ahonen ja Ismo Vehkonen.
Kun Ismolla oli noin 16 vuotta ikää, hän oli ensimmäinen sponsorikohde, jota Riku Motor alkoi tukea. Sponsoroinnista tehtiin kirjallinen sopimus ja Ismo mainosti Riku Motoria muun muassa ajopaidassaan. Ismo Vehkonen on Rikun mielestä lahjakkaimpia kuskeja, joita Suomessa on ikinä ollut. Ismon huonon onnen takia tämä loukkaantui monta kertaa, mutta parhaina vuosina hän ajoi SM 500-sarjassa 1. ja 2. sijoille. Riku muistelee, että Ismo lähetti hänelle joka kisasta postikortin. ”Sinä talvena, kun Ismo oli parhaimmillaan, Italiassa hän ajoi mestaruussarjassa ja tuli toiseksi, hävisi vissiin yhdellä pisteellä Eric Geboersille ja keskeytti yhden erän, jos hän olisi ajanut maaliin, niin hän olisi ollut mestari, ja se oli musta lähes sama kuin maailmanmestaruus”.
Toisen märkä rätti, toisen lamantaltuttaja
Laman aikaan vuonna 1993 iso motocrossvalmistaja Tackla ajautui konkurssiin. Ennen sitä yritys ehti myydä jälkivaatimuksella Italiaan todella ison määrän ajovarusteita, mutta kun vastaanottaja kuuli, että yritys on mennyt konkurssiin, he eivät lunastaneetkaan varusteita. Koko varustekasan arvo oli noin 600 000 markkaa ja kun pesänhoitaja toi tuotteet takaisin Suomeen, hän joutui maksamaan niistä aikaisemmin hyvitetyn 18 % arvolisäveron sekä säilytyskulut Italiasta. Pesänhoitaja sai tavarat vajaan vuoden päästä vihdoin takaisin Suomeen ja ”Sitten ne seiso tuolla Tattarisuolla sellaisessa puolilämpimässä varastossa”. Varasto sisälsi noin 460 housua, paitaa ja kaikki parhaat koot, eivätkä ne olleet enempää kuin pari vuotta vanhoja.
Riku kävi katsomassa Suomeen tullutta ”varusteläjää”, jolloin pesänhoitaja pyysi koko läjästä 250 000 markkaa, ”Mikä oli vaan sellainen märkä uni”. Riku joutui toteamaan, ettei hänellä riitä rahat siihen. Aikaa kului, ja pesänhoitaja otti Rikuun yhteyttä ja ilmoitti, että myy tuotteet 100 000 markalla. Rikulla ei ollut sellaistakaan summaa sijoitettavana, mutta lähti kuitenkin uudelleen katsomaan tuotteita ja totesi, että tuotepussien sisään oli päässyt vettä. ”Sitten soitin sille pesänhoitajalle, että saat 15 000 markkaa, et ne on kohta homeessa ne vehkeesi, että joudut viemää ne kaatopaikalle.” Puhelun jälkeen kesti vartti, kun Riku sai takaisin puhelun, että hän saa tuotteet 20 000 markalla, ja sillä puheella Riku osti kaiken. ”Se oli Helsingin moottoripyörämessujen aikaa ja laitettiin siellä kioski pystyyn, niin myin siellä messuilla noin 50 000 markalla heti sitä tavaraa, eikä siitä lähtenyt kuin murto-osa.” Pari erää Riku sai myytyä Italiaan ja se oli yksi keino, millä Riku Motor selvisi sen hetken lamasta.
Prätkämiehet pitävät yhtä
Rikun haaveissa oli saada järjestää moottoripyörämessut Lahdessa. Ensimmäisen pienen moottoripyöränäyttelyn Riku järjesti vuonna 1994 Lahden Kauppakeskus Triossa. Näyttely oli välitön menestys ja se päätettiin järjestää seuraavana vuonna hieman isommin: näyttely siirrettiin Lahden urheilutalolle. Siellä mukaan tulivat maahantuojat messuständeineen ja tapahtuma alkoi kasvaa.
Urheilutalolla messut pidettiin kaksi vuotta, mutta tila jäi liian pieneksi. Neljännen kerran Lahden paikalliset Prätkä-nimen saaneet messut järjestettiin Lahden messuhallissa. Messut olivat pitkään Suomen ainoa paikallisnäyttely, ja sen menestyksestä innostuneina muillakin paikkakunnilla alettiin järjestää pieniä näyttelyitä.
Riku järjesti näyttelynsä Lahden messuhalleissa monena vuonna, kunnes vuoden 2004 messuja suunniteltaessa Rikulle ja Lahden Messujen silloiselle toimitusjohtajalle tuli pientä kärhämää. Lahden Messut oli päättänyt järjestää messut itse ja ilmoittanut, ettei Rikun apua enää tarvita. Riku ei jäänyt paikoilleen istumaan, vaan otti tuntemiinsa maahantuojiin yhteyttä ja selitti tilanteen. Yrityksestään huolimatta Lahden Messut ei järjestänyt moottoripyörämessuja, sillä ”Maahantuojat sano niille, että me ei sinne tulla, että se on Rikun juttu. Ne kaikki seiso takanani”, muistelee Riku. Ilman keväistä moottoripyörätapahtumaa Lahti ei kuitenkaan tuonakaan vuonna jäänyt, vaan Riku alkoi kehittää Riku Motorin tiloissa ja huoltoaseman pihalla järjestettävää tapahtumaa.
Syntyi Prätkä 2004 -tapahtuma alaotsikolla Maailman Pienin MP-näyttely. Maailman Pienimmästä tuli jokavuotinen tapahtuma, jota jatkui vuoteen 2010 asti. Tapahtumassa oli joka vuosi mukana esiintyjiä ja ohjelmanumeroita, esimerkiksi ensimmäisenä vuonna Jope Ruonansuu ja Halavatun Papat, vuonna 2007 Los Bastardos Finlandeses, vuonna 2008 Crazy World ja stunt show sekä Muska vuonna 2009. Näyttelyissä oli aina vanhojen pyörien osasto mukana.
Vesijärvenkatu 7
Lahdessa osoitteessa Vesijärvenkatu 7 sijaitsee funktionalismia edustava huoltoasema. Huoltoasema on ollut Rikun haaveissa jo 1970-luvulta. ”Olen sanonut tutuille ja kavereille, että joskus mulla on tuossa moottoripyöräliike, vaikken tiennyt, että aloitan edes mitään liikettä.” Uusi Lahti –lehdessä oli ilmoitus vuokrattavasta huoltoasemasta, jota Riku kävi muun muassa luottotyöntekijänsä Jonin kanssa pari kertaa katsomassa. Hakemus jätettiin ja loppujen lopuksi tuli ilmoitus, että Rikulla oli ylivoimaisesti paras idea ja pienellä viilauksella paikka on Riku Motorin ja Rikun.
Rikun pitkäaikainen haave toteutui ja hän allekirjoitti 10 vuoden vuokrasopimuksen Lahden kaupungin kanssa Vesijärvenkadun huoltoaseman käyttämisestä Riku Motorin liiketiloina. Vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen Riku sai ostettua huoltoaseman kaupungilta ja se on edelleen Rikun omistuksessa.
Remontointi, avajaiset ja Maaritista yrityksen tukipilariksi
Tuohon aikaan elettiin syvintä lamaa ja moottoripyöräkauppa oli lähes pysähtynyt. Vuonna 1995 myytiin Suomessa vain 760 moottoripyörää. Riku Motorilla oli rahat loppu, eikä kukaan oikein muista mistä rahat saatiin, mutta jotenkin saatiin raavittua kasaan rahat mittavaan remonttiin, jota huoltoasema kipeästi kaipasi. ”Se oli niin huonossa kunnossa, ettei siellä voinut olla”. Remontti oli valtava, mutta 11. toukokuuta 1995 juhlittiin Vesijärvenkatu 7:ssa uuden Riku Motorin myymälän avajaisia. Paikalle oli kutsuttu maahantuojia, ja Maarit muistaa, että Janne Ahonenkin oli nuorena poikana paikalla. Rikulle perhe on tärkeä ja se on ollut isossa roolissa yrityksen kasvussakin. Hänestä Riku Motorin nousuvaihe alkoi siitä, kun vaimo Maarit tuli Vesijärvenkadun huoltoasemalle töihin. ”Olen tukevasti jalat metrin ilmassa ja Maarit on nilkkoja myöten maassa, niin siitä tulee hyvä.”
Paul Teutul Suomeen
Suomen Messut pyysi vuonna 2008 Rikua avukseen kehittämään Helsingissä pidettäviä vuosittaisia moottoripyörämessuja. Tapaamisessa oli maahantuojia ja ainoana kauppiaana Riku. ”Heitin idean, että mitä jos hommattais tämmönen amerikkalainen moottoripyörärakentaja paikalle.” Riku tarkoitti moottoripyörärakentajalla American Chopper tv-sarjan Paul Teutulia. Myyntipäällikkö Antti Rapo toiminnan miehenä alkoi järjestää asiaa ja se toteutui.
Discovery/TLS -kanava esitti American Chopper Suomi-jakson nimeltä Unique Machine. Suomessa jakso nähtiin Nelosella 19.10.2009. Jakson aikana päähenkilöt Paul Teutul ja Steve Moreau kävivät ensin Lahdessa Rikun kanssa Mukkulan rannassa jääradalla ajamassa mönkijällä ja vierailulla Riku Motorissa sekä syömässä Vesijärvenkadulla sijaitsevassa pienessä lounasbaarissa Jännä-42 Jussissa. Teutul halusi sinne, missä tavalliset ihmiset syövät tavallista ruokaa. Lahden vierailun jälkeen he menivät muun muassa Helsingin moottoripyörämessuille ja pääsiväthän he käymään Helsingissä myös avantouinnilla ja saunassa.
Moisionkadulle tikkaita pitkin
Riku Motorille etsittiin korjaamo- ja varastotiloja, ja Riku ajeli ympäri Lahtea etsimässä sopivaa paikkaa. Marraskuussa 1999 Riku ajoi Moisionkadulla vanhan rakennuksen ohi. Rakennusta ympäröi aita, edessä kasvoi puita ja ikkunat oli rikottu. ”Sitten hain tikkaat himasta ja kiipesin aidan yli ja menin mädän puuoven läpi sisään ja katoin että vau.” Riku ajoi kotiin hakemaan videokameraa ja palasi takaisin kuvaamaan paikkoja. ”Kerroin sille videolle, että tuohon tulee sitä ja tuohon tulee tätä.” Siinä vaiheessa Rikulla ei ollut edes tietoa kuka rakennuksen omistaa. Hän selvitti tonttikartan avulla, että sen omistaa kaksi vanhempaa henkilöä, jotka myivät rakennuksen ”silleen suht kivasti”. Rakennus oli vanha hankkijan makasiini. Vuoden 1928 rakenteet oli hyvät eikä katto ollut ikinä vuotanut, joten Riku näki paikassa potentiaalia.
Kunnostustyöt aloitettiin heti ja jo toukokuussa vuonna 2000 tiloissa avattiin korjaamo. Rakennuksen yläkertaan Roudot rakensivat itselleen kodin, johon he pääsivät muuttamaan vuonna 2001.
Omaperäisyys, rohkeus ja luovuus
Moisionkadun tiloihin avattiin vuonna 2007 Riku Motorin Garage Shop, jossa myytiin pääasiassa tarvikkeita ja varusteita edulliseen hintaan, mutta toki myös pyöriä. Garage Shopin ainoana työntekijänä oli Harri Saarikangas, joka oli Rikulla töissä vuoteen 2011 asti. Vuonna 2008 Renor Oy halusi Riku Motorin huollon tiloihinsa Askonkadulle, ja niin Renor rakensi talkootyöllä Riku Motorin huollolle ”Viimeisen päälle tilat”, johon huolto muutti syksyllä 2008. Moottoripyörähuolto on haastavaa, koska talvet ovat yleensä hiljaisia, mutta nyt ”Meillä on siellä niin hyvin asiat, että pystymme ottamaa talvisäilöön paljon pyöriä, jotta pojilla on koko talveksi duunia”. Funkkishuoltoaseman tilat jäivät liian pieniksi ja Riku Motorin kaikki toiminta siirtyi Moisionkadulle 19.3.2010. Muut lahtelaiset moottoripyöräkaupat olivat ajautuneet konkurssiin, mutta oman tien kulkeminen, rohkeus, omaperäisyys ja luovuus on kannattanut.
2008 Riku ei tuntunut saavan tyydytystä moottoripyöräkaupasta ja samaan aikaan museon rakentaminen oli polkaistu käytiin, joten silloin tein tietoisen ratkaisun, että aletaan ajamaan Riku Motorin liiketoimintaa pikkuhiljaa alas, vaikka sen aikainen lama toi omat haasteet ajaa vuosikymmeniä vanha yritys hallitusti alas. Siinä Routo kuitenkin onnistui ja vaikein tehtävä oli hyvästellä pitkäaikainen työkaveri ja ystävä Joni Broman. Riku Motor toimii edelleen, mutta sillä ei ole omaa kivijalkaliiketilaa.
60 punatiiltä ja unelmana oma museo
Riku on ikänsä kerännyt vanhaa tavaraa, esimerkiksi valokuvia, kirjoja, kaitafilmejä ja tietysti moottoripyöriä. Haave museon perustamisesta on kolkuttanut Rikun takaraivossa jo toistakymmentä vuotta. Riku ihastui Lahden Niemen satamassa olevaan vuonna 1959 rakennettuun vanhaan puukuivaamorakennukseen, jonka hän sai ostettua Lahden kaupungilta. Lisäksi hän sai vuokrattua rakennuksen ympärillä olevia tontteja pitkäaikaisella sopimuksella.
Siitä alkoi rakentamisessa auttavien yhteistyökumppaneiden kerääminen. Sponsorien keräämiseksi valmistettiin 60 numeroitua punatiiltä, joihin kiinnitettiin museon pronssinen logo ja museon kummisetä Giacomo Agostini signeerasi ne. Niiden myymisellä Riku sai ison avun museon rakentamiseen. Vanhan rakennuksen jatkeeksi rakennettiin laajennusosa mukaillen puukuivaamon tyyliä. Punatiilet seiniin Riku hankki lopetetulta Lahden Mallasjuoman tehdaskiinteistöstä, tiilet olivat Virenojan valmistamia. Laajennus rakennettiin ekologisesti nykytekniikoita käyttäen.
Ace Cafe Suomeen ja maailmalle
Jo museon suunnittelun aloitusvaiheessa Riku ajatteli, että olisi makea juttu, jos Ace Cafe saataisiin tuotua Suomeen. Haave oli saada museo ja Ace Cafe saman katon alle, jotta niiden liiketoimet voisivat tukea toinen toisiaan.
Ensin Riku yritti saada yhteyttä Ace Cafen omistajiin tuttunsa David Fiddamanin kautta. Fiddaman on Davidan tehtaanomistaja, mutta hän ei osannut auttaa Rikua. Niinpä Riku soitti suoraan Ace Cafe Londoniin, sopi tapaamisen ja lähti Maaritin kanssa Lontooseen tapaamaan omistajia Mark Wilsmorea ja George Tsuchnikasia. Neuvottelujen jälkeen asiaa hierottiin tovin, mutta loppujen lopuksi asiat alkoivat rullaamaan Rikun toivomaan malliin, ja Ace Corner Finland syntyi. Siitä tuli ensimmäinen Britannian ulkopuolella oleva Ace Cafe -perheeseen kuuluva kahvila. Sopimus allekirjoitettiin 3.2.2011, kun Mark Wilsmore saapui Helsingin Moottoripyörämessuille Ace Cornerin messuosastolle. Suomen oikeuksien lisäksi Riku sai oikeudet Ace Cafen perustamiseen myös Venäjälle.
Kun franchise-toiminta lähti toimimaan uskomattoman hyvin, päättivät Ace Cafe Lontoon omistajat Mark Wilsmore ja George Tschnikas viemään Ace Cafen brändiä laajemmin maailmalle ja näin syntyivät Ace Cafe Orlando, Barcelona, Luzern, Bejing ja Kuala Lumpur. Ace Suomen Moottoripyörämuseon ja Ace Corner Finlandin ovet avautuivat yleisölle ensimmäisen kerran 28.5.2011. Museon näyttelyt vaihtuvat vuosittain. Vuoden 2020 Moottoripyörämessuilla julkaistiin Acen uusi nimi ”Ace Cafe Lahti” mukailemaan muita brändin ravintola-kahviloita.
Tunnustukset
Riku on ehtinyt olla vuosien varrella mukana useissa erilaisissa hankkeissa ja järjestänyt kaikenlaisia tapahtumia. Hän on paitsi tehnyt moottoripyöräkauppaa myös ollut mukana kehittämässä kotikaupunkiaan Lahtea. Tunnustuksiakin on tullut.
Listaus:
- Lahden Mitali 2021 (Kultainen Lahden mitali myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta Lahden kaupungin hyväksi)
- Vuoden lahtelainen 2016
- Päijät-Häme mitali 2013 (ansiokkaasta toiminnasta Päijät-Hämeen hyväksi)
- Pro Arte -palkinto (Vesijärvenkadun huoltoaseman ja Moisionkadun makasiinirakennuksen pelastamisesta)
- Lahden Yrittäjien myöntämä Vuoden Yritysteko -palkinto 2010
- Lahden Nuorkauppakamari ry ja Positiivarit Ky myöntämä positiivinen lahtelainen 2007
- Vuoden kaupunkikulttuuriteko 2006
- APOLI-tunnustuspalkinto 2011 (rakennetun ympäristön vaalimisesta)
